Play and joy

Mukava aloitus viikonlopulle jo torstaina. Huominen opetukseton koulussa ja suunta kohti Helsinkiä kaverille kylään. Oppitunnin loppuivat puoli neljä, ja suoraan päivällisen jälkeen Ainon ja Mikon mukaan tallille. Saisin tänään vuorostaan leikkiä Tapion kanssa, joka on puolitoista vuotias suomenhevos-orivarsa. Onneksi tällä kertaa pyöröaitauksen aita oli laitettu kuntoon, joten pääsimme siihen. Otin riimun ja liinan, ja tietenkin ponin ja suuntasimme Tapion kanssa pyöröaitaukseen. Laskin nuorikon irti ja laitoin hieman juoksemaan. Ori lähti liikkeelle aluksi suht tasaisesti, mutta sain kuitenkin aikaan muutaman pukin, kun kannustin Tapioon hieman lisää vauhtia liinalla.

Annoin varsan juosta hetken, ennen kuin rupesimme tekemään mitään. Seurasin sen reaktioita ja toivoin, että saisin nähdä juuri ne merkit mitä haluaisinkin. Ensin Tapio alkoi maiskuttelemaan. Vaihdoin suuntaa siten, että liikuin Tapion eteen ympyrässä ja pidin liinaa aina sillä puolella, joka toimi kääntävänä apuna. Tapio kääntyi juuri niin kuin tarjosin vaihtoehdoksi. Halusin, että ori vaihtaa suuntaa minun kauttani, eli siis ympyrän keskustan kautta. Ei niin, että takaosa tulee minua kohti, kun hevonen kääntyy aidan puolelta. Pikku hiljaa Tapio alkoi valuta pois aidan vierestä ja tuli aavistuksen lähemmäksi. Muutamat kerrat Taipio pysähtyi, mutta ei halunnut tulla luokseni, joten pyysin sitä vieläkin eteen päin. Korvat kääntyivät minua kohden ja se tarkkaili mitä tein. Seuraavan kerran, kun siirsin raviin, käännyin ja vein käden kehoni etupuolelle, Tapio pysähtyi. Jouduin aavistuksen avittamaan oria menemällä kyykkyyn. Nuorikko oli aika epäileväinen tullessaan luokseni, mutta silittelin ja rapsuttelin sitä hetken, ennen kuin laitoin liinan kiinni riimuun.

Pyysin Tapion liikkeelle liinassa. Ori ei ole vielä kertaakaan juoksutettu liinassa, joten se oli alkuun hieman vastahakoinen, mutta teki kuitenkin niin kuin toivoinkin. Ohjasin pään puoleisella kädellä suuntaa ja sitten toisessa kädessä oli loppu liinan pää jolla säätelin vauhtia. Parin mukavan kierroksen jälkeen kokeilimme suunnan muuttamista. Astuin askeleen Tapion edelle ja ohjasin toisella kädellä uuden suunnan. Avutin jälleen liinan loppu osalla. Ja orihan toimi kuin unelma. Kehuin paljon, sillä kyseessä on kuitenkin vielä hyvin nuori hevonen. Onnistutttuamme tekemään vielä muutamat hyvät suunnanvaihdokset ja sitten pysäytin liikkeen. Otin varsan luokseni ja silitin sitä päästä. Rauhallisesti heitin liinan päätä pari kertaa selän yli molemmilta puolilta. Löysäsin liinaa ja annoin Tapion seistä paikoillaan. Silittelin koko kehon läpi molemmilta puolelta ja nostelin jalat.

Laskin liinaa sen verran pidemmäksi, että ylsin ottamaan ympyrän laidalta harjan. Toisen puolen hevosesta harjasin liina vielä kädessäni, mutta kun siirryin toiselle puolelle laskin irti narusta. Tunne oli uskomaton, kun suunnilleen puolitoista vuotias varsa seisoo keskellä autausta paikoillaan ja aivan rentona vaikka ympärillä muutamassa tarhassa hevoset riehuivat, kentällä ratsastettiin ja hevosia kulki koko ajan edestakaisin pihalla. Ja Tapio vain seisoi! Kehuin jälleen, koska se vain oli tänään ihan super hieno. Minulla ei ollut tälle päivälle minkään laisia odotuksia Tapion suhteen, mutta tämä nuori ylitti odotukseni sataprosenttisesti. Aitauksesta lähtiessämme hiippailimme askel kerrallaan ja hevosen tietysti piti tulla samaa vauhtia kanssani. Sen asian kanssa täytyy vielä vähän treenata, mutta hyvin tehtävä onnistui jo nyttenkin.

Laitan jälleen lopuksi videon työskentelystä, tosin se tulee hieman myöhemmin.

Day off!

14.9.2014

Ihana sunnuntai. Aamu alkoi rauhallisin merkein vesivärimaalailun parissa ja yhdentoista aikoihin lähdinkin kohti Suokkimummoa. Hevoset oltiin laskettu aamulla niitylle ja söivät nyt tyytyväisenä kauempana. Siivosin boxit nopeasti, jonka jälkeen huusin kolmikon talliin. Niiden tulemista talliin on hauska seurata, sillä ne juoksevat joka kerta samassa järjestyksessä sisälle. Ensin tulee Liinu, Liinua seuraa Loimu ja Norri tulee viimeisenä. Ja tällä kertaa kaikki menivät sentään omiin karsinoihinsa. Tein Norrille sellaisen ripeän rahjauksen ja pian olimme valmiit lähtöön. Ruuna ei jostain kumman syystä ollut kovinkaan halukas lähtemään. Yleensä haluan, että hevonen tulee omin avuin mukaan, ettei sitä tarvitse kiskoa. Tänään jouduin kehottamaan liikkeelle vähän tehokkaammin kuin tavallisimmin. Päädtyn tekemään siis kentälle parit alustavat maastakäsinharjoitukset ennen kuin pääsisimme lähtemään maastoon. Talutin Norrin kentälle ja vältin vetämästä ohjista, jotta herra saisi kulkea perässäni aivan omasta tahdostaan. Teimme parit peruutukset ja pysähdykset ja vahdin, että Norri pysähtyi juuri sillon kuin minäkin. Sitten kävelin hevosta kohden ja pistin sen väistämään. Pari kertaa ruuna pisti hieman hanttiin, mutta en antanut muuta vaihtoehtoa. Sain lopulta hevosen seuraamaan ja kuuntelemaan ihan mukavasti, joten pääsimme ihastelemaan auringonpaisteista syysilmaa.

Pari tuntia ihanassa syyssäässä, ja pääsimme jopa laukkaamaan sänkipellollekin. Sujuvasti onnistuimme välttämään viheliäiset hirvikärpäset ja maaston jälkeen oli mukavan rento fiilis. Jouduin pesemään ruunan ja saimmekin harjoitella sen asian siedätystä jälleen. Vesi ei kuulu Norrin suosikkeihin ja joka kerta laskiessani vettävaluvan sienen iholle, se väisti raivostuttavasti sivulle. Joten joka kerta, kun otin sienen, pidin sitä kiinni karvassa niin pitkään, kunnes se seisoi nätisti paikoillaan. Vähän vaivaa tuo asia vaatii, mutta ehkä se siitä kehittyy. Otin liikutusvuoroon Liinun, jolla oli tarkoitus ajaa kärryillä. Varustin sen, mutta en laittanut kärryjä vielä perään, ohjasajaisin vain ensin. Tammalla ollaan ajettu joskus monta vuotta sitten, joten ajaminen pitää aloittaa kevyesti ja helposti. Tein kentällä pysähdyksiä ja peruutuksia, sekä teimme muutamia kiemuroita ja voltteja, jotta ohjaus saadaan kuntoon. Tämä on toinen kerta tällä viikolla, kun laitamme kärryjä, joten en ajanut maasta kovinkaan pitkään. Keskiviikkona teimme hieman pidemmän harjoituksen ohjasajaen. Kun olin mielestäni riittävän kauan kävelty, ohjasin Liinun valjastettavaksi. Kärryt kiinni ja menoksi.

Kiersimme pari kertaa kenttää ympäri tehden samoja asioita kuin maastakäsinkin. Otin parit siirtymän käynnistä seis ja takaisin. Liinu oli jälleen ihanan tosissaan, kun se pääsi vetämään kärryjä. Taitaa tykätä tästä hommasta. Tänään suunnitteilla oli hieman pidempi ajokerta, joten olimme sopineet, että Suokkimummon lapsenlapset pääsisivät pienelle ajelulle. Kävimme tekemässä kaksi lenkkiä lasten kanssa päätalon pihalla, jossa pääsi kiertämään puun ympäri takaisin tallille päin. Otin pienet ravipätkän tallia kohden ja tammahan olikin ihan innoissaan, jouduin jopa hieman toppuuttelemaan, ettei liian lujaa lähdetä menemään. Odotan vain sitä, että päästään ajamaan pihan ulkopuolelle, maastoon lenkkejä, mutta ei vielä lähdetä siihen. Maltetaan ensin ajella mukavasti tallin pihapiirissä.