14.9.2014
Ihana sunnuntai. Aamu alkoi
rauhallisin merkein vesivärimaalailun parissa ja yhdentoista
aikoihin lähdinkin kohti Suokkimummoa. Hevoset oltiin laskettu
aamulla niitylle ja söivät nyt tyytyväisenä kauempana. Siivosin
boxit nopeasti, jonka jälkeen huusin kolmikon talliin. Niiden
tulemista talliin on hauska seurata, sillä ne juoksevat joka kerta
samassa järjestyksessä sisälle. Ensin tulee Liinu, Liinua seuraa
Loimu ja Norri tulee viimeisenä. Ja tällä kertaa kaikki menivät
sentään omiin karsinoihinsa. Tein Norrille sellaisen ripeän
rahjauksen ja pian olimme valmiit lähtöön. Ruuna ei jostain kumman
syystä ollut kovinkaan halukas lähtemään. Yleensä haluan, että
hevonen tulee omin avuin mukaan, ettei sitä tarvitse kiskoa. Tänään
jouduin kehottamaan liikkeelle vähän tehokkaammin kuin
tavallisimmin. Päädtyn tekemään siis kentälle parit alustavat
maastakäsinharjoitukset ennen kuin pääsisimme lähtemään
maastoon. Talutin Norrin kentälle ja vältin vetämästä ohjista,
jotta herra saisi kulkea perässäni aivan omasta tahdostaan. Teimme
parit peruutukset ja pysähdykset ja vahdin, että Norri pysähtyi
juuri sillon kuin minäkin. Sitten kävelin hevosta kohden ja pistin
sen väistämään. Pari kertaa ruuna pisti hieman hanttiin, mutta en
antanut muuta vaihtoehtoa. Sain lopulta hevosen seuraamaan ja
kuuntelemaan ihan mukavasti, joten pääsimme ihastelemaan
auringonpaisteista syysilmaa.
Pari tuntia ihanassa syyssäässä, ja
pääsimme jopa laukkaamaan sänkipellollekin. Sujuvasti onnistuimme
välttämään viheliäiset hirvikärpäset ja maaston jälkeen oli
mukavan rento fiilis. Jouduin pesemään ruunan ja saimmekin
harjoitella sen asian siedätystä jälleen. Vesi ei kuulu Norrin
suosikkeihin ja joka kerta laskiessani vettävaluvan sienen iholle,
se väisti raivostuttavasti sivulle. Joten joka kerta, kun otin
sienen, pidin sitä kiinni karvassa niin pitkään, kunnes se seisoi
nätisti paikoillaan. Vähän vaivaa tuo asia vaatii, mutta ehkä se
siitä kehittyy. Otin liikutusvuoroon Liinun, jolla oli tarkoitus
ajaa kärryillä. Varustin sen, mutta en laittanut kärryjä vielä
perään, ohjasajaisin vain ensin. Tammalla ollaan ajettu joskus
monta vuotta sitten, joten ajaminen pitää aloittaa kevyesti ja
helposti. Tein kentällä pysähdyksiä ja peruutuksia, sekä teimme
muutamia kiemuroita ja voltteja, jotta ohjaus saadaan kuntoon. Tämä
on toinen kerta tällä viikolla, kun laitamme kärryjä, joten en
ajanut maasta kovinkaan pitkään. Keskiviikkona teimme hieman
pidemmän harjoituksen ohjasajaen. Kun olin mielestäni riittävän
kauan kävelty, ohjasin Liinun valjastettavaksi. Kärryt kiinni ja
menoksi.
Kiersimme pari kertaa kenttää ympäri
tehden samoja asioita kuin maastakäsinkin. Otin parit siirtymän
käynnistä seis ja takaisin. Liinu oli jälleen ihanan tosissaan,
kun se pääsi vetämään kärryjä. Taitaa tykätä tästä
hommasta. Tänään suunnitteilla oli hieman pidempi ajokerta, joten
olimme sopineet, että Suokkimummon lapsenlapset pääsisivät
pienelle ajelulle. Kävimme tekemässä kaksi lenkkiä lasten kanssa
päätalon pihalla, jossa pääsi kiertämään puun ympäri takaisin
tallille päin. Otin pienet ravipätkän tallia kohden ja tammahan
olikin ihan innoissaan, jouduin jopa hieman toppuuttelemaan, ettei
liian lujaa lähdetä menemään. Odotan vain sitä, että päästään
ajamaan pihan ulkopuolelle, maastoon lenkkejä, mutta ei vielä
lähdetä siihen. Maltetaan ensin ajella mukavasti tallin
pihapiirissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti