Play and joy

Mukava aloitus viikonlopulle jo torstaina. Huominen opetukseton koulussa ja suunta kohti Helsinkiä kaverille kylään. Oppitunnin loppuivat puoli neljä, ja suoraan päivällisen jälkeen Ainon ja Mikon mukaan tallille. Saisin tänään vuorostaan leikkiä Tapion kanssa, joka on puolitoista vuotias suomenhevos-orivarsa. Onneksi tällä kertaa pyöröaitauksen aita oli laitettu kuntoon, joten pääsimme siihen. Otin riimun ja liinan, ja tietenkin ponin ja suuntasimme Tapion kanssa pyöröaitaukseen. Laskin nuorikon irti ja laitoin hieman juoksemaan. Ori lähti liikkeelle aluksi suht tasaisesti, mutta sain kuitenkin aikaan muutaman pukin, kun kannustin Tapioon hieman lisää vauhtia liinalla.

Annoin varsan juosta hetken, ennen kuin rupesimme tekemään mitään. Seurasin sen reaktioita ja toivoin, että saisin nähdä juuri ne merkit mitä haluaisinkin. Ensin Tapio alkoi maiskuttelemaan. Vaihdoin suuntaa siten, että liikuin Tapion eteen ympyrässä ja pidin liinaa aina sillä puolella, joka toimi kääntävänä apuna. Tapio kääntyi juuri niin kuin tarjosin vaihtoehdoksi. Halusin, että ori vaihtaa suuntaa minun kauttani, eli siis ympyrän keskustan kautta. Ei niin, että takaosa tulee minua kohti, kun hevonen kääntyy aidan puolelta. Pikku hiljaa Tapio alkoi valuta pois aidan vierestä ja tuli aavistuksen lähemmäksi. Muutamat kerrat Taipio pysähtyi, mutta ei halunnut tulla luokseni, joten pyysin sitä vieläkin eteen päin. Korvat kääntyivät minua kohden ja se tarkkaili mitä tein. Seuraavan kerran, kun siirsin raviin, käännyin ja vein käden kehoni etupuolelle, Tapio pysähtyi. Jouduin aavistuksen avittamaan oria menemällä kyykkyyn. Nuorikko oli aika epäileväinen tullessaan luokseni, mutta silittelin ja rapsuttelin sitä hetken, ennen kuin laitoin liinan kiinni riimuun.

Pyysin Tapion liikkeelle liinassa. Ori ei ole vielä kertaakaan juoksutettu liinassa, joten se oli alkuun hieman vastahakoinen, mutta teki kuitenkin niin kuin toivoinkin. Ohjasin pään puoleisella kädellä suuntaa ja sitten toisessa kädessä oli loppu liinan pää jolla säätelin vauhtia. Parin mukavan kierroksen jälkeen kokeilimme suunnan muuttamista. Astuin askeleen Tapion edelle ja ohjasin toisella kädellä uuden suunnan. Avutin jälleen liinan loppu osalla. Ja orihan toimi kuin unelma. Kehuin paljon, sillä kyseessä on kuitenkin vielä hyvin nuori hevonen. Onnistutttuamme tekemään vielä muutamat hyvät suunnanvaihdokset ja sitten pysäytin liikkeen. Otin varsan luokseni ja silitin sitä päästä. Rauhallisesti heitin liinan päätä pari kertaa selän yli molemmilta puolilta. Löysäsin liinaa ja annoin Tapion seistä paikoillaan. Silittelin koko kehon läpi molemmilta puolelta ja nostelin jalat.

Laskin liinaa sen verran pidemmäksi, että ylsin ottamaan ympyrän laidalta harjan. Toisen puolen hevosesta harjasin liina vielä kädessäni, mutta kun siirryin toiselle puolelle laskin irti narusta. Tunne oli uskomaton, kun suunnilleen puolitoista vuotias varsa seisoo keskellä autausta paikoillaan ja aivan rentona vaikka ympärillä muutamassa tarhassa hevoset riehuivat, kentällä ratsastettiin ja hevosia kulki koko ajan edestakaisin pihalla. Ja Tapio vain seisoi! Kehuin jälleen, koska se vain oli tänään ihan super hieno. Minulla ei ollut tälle päivälle minkään laisia odotuksia Tapion suhteen, mutta tämä nuori ylitti odotukseni sataprosenttisesti. Aitauksesta lähtiessämme hiippailimme askel kerrallaan ja hevosen tietysti piti tulla samaa vauhtia kanssani. Sen asian kanssa täytyy vielä vähän treenata, mutta hyvin tehtävä onnistui jo nyttenkin.

Laitan jälleen lopuksi videon työskentelystä, tosin se tulee hieman myöhemmin.